Ferrari 296 GTB vs. McLaren Artura – V6-hybridien tekninen taistelu

Superautojen insinöörit painivat tiukentuvien päästörajojen kanssa. Ratkaisuksi vakiintui 3.0-litraisen V6-moottorin, sähkömoottorin ja pienen akun tehokas yhdistelmä.

Markkinoita johtavat Ferrari 296 GTB ja McLaren Artura. Käytännön kokemus osoitti, miksi nämä kaksi paperilla samankaltaista autoa tarjoavat täysin erilaisen ajokokemuksen radalla ja maantiellä.

Purimme moottoriarkkitehtuurit, hybridijärjestelmien akkupaketit ja alustaratkaisut ymmärtääksemme merkkien valitsemat strategiat. Lue myös Ferrarin kalleimmista malleista, jos merkin historia kiinnostaa.

120-asteen “Hot-V” – samat fysiikan lait, kaksi toteutusta

Sekä McLaren että Ferrari hyödyntävät V6-moottoreissaan laajaa 120 asteen V-kulmaa. Perinteisen 90 tai 60 asteen sijaan tämä leveä rakenne madaltaa moottorin painopistettä merkittävästi.

Rakenne sallii molempien turboahtimien sijoittamisen sylinterilohkojen väliin. Insinöörit kutsuvat tätä kokoonpanoa nimellä “Hot-V”. Ratkaisu lyhentää pakokaasujen matkaa ahtimille ja tappaa turboviiveen tehokkaasti.

McLaren Artura hyödyntää täysin uutta M630-moottoria, joka painaa vain 160 kiloa. Se on 50 kiloa vähemmän kuin McLarenin vanha V8.

• Teho: Aksiaalivuotyyppinen sähkömoottori, 7,4 kWh akku ja V6 tuottavat yhteensä 680 hevosvoimaa.
• Paino: Uusi hiilikuitumonokokki (MCLA) pitää kuivapainon 1 395 kilossa.
• Suorituskyky: Nollasta sataan taittuu 3,0 sekunnissa.
• Sähköajo: Pieni akku tarjoaa noin 30 kilometrin puhtaan sähköisen toimintamatkan.

Ferrari 296 GTB vastaa haasteeseen F163-moottorilla, jota Maranello kutsuu nimellä “piccolo V12” (pieni V12). Nimi viittaa moottorin värinättömyyteen ja erittäin korkeaan, kilpa-automaiseen äänenväriin.

Ferrari puristi koneesta ja 7,45 kWh akkuun yhdistetystä sähkömoottorista hirviömäiset 830 hevosvoimaa. Alumiinirungon vuoksi auto painaa aavistuksen enemmän, ja kuivapaino asettuu 1 470 kiloon.

Yli 150 hevosvoiman tehoero näkyy suoraan suoritusarvoissa. 296 GTB murskaa Arturan kiihdytyksissä ja kellottaa 0–200 km/h ajassa 7,3 sekuntia. Artura vaatii tähän 8,3 sekuntia.

Ajotuntuman filosofia: digitaalinen raivo vs. hydraulinen tarkkuus

Testasimme autoja radalla ja huomasimme välittömästi, että ohjausfilosofiat eroavat toisistaan radikaalisti.

McLaren Artura pitää jääräpäisesti kiinni sähköhydraulisesta ohjaustehostimesta. Se välittää tien epätasaisuudet ja renkaiden pidon rajan kuljettajalle luonnollisesti. Artura palvelee kliinisenä ratatyökaluna. Se ei tee yllättäviä virheitä, mutta vaatii kuljettajalta herpaantumatonta keskittymistä.

Ferrari 296 GTB hyödyntää sähköistä ohjaustehostinta ja edistyksellistä eSSC-alustanhallintajärjestelmää. Järjestelmä laskee auton luistokulmaa reaaliajassa satoja kertoja sekunnissa.

Teknologia mahdollistaa uskomattoman helposti hallittavat yliohjaustilanteet radalla. Ferrari tarjoaa leikkisämmän ja teatterimaisemman kokemuksen, tehden harrastajastakin taitavan tuntuisen kuljettajan.

Hinnoittelu ja verotus Suomessa

Tutkimme hintalappuja Suomen autoverotuksen näkökulmasta. Pistokehybriditeknologia laski molempien autojen viralliset CO2-päästöt huomattavan alas. Tämä tuo merkittävän huojennuksen autoveroon verrattuna perinteisiin malleihin.

McLaren Artura asettuu vertailussa edullisemmaksi. Perusvarusteltu Artura vaihtaa Suomessa omistajaa noin 270 000 eurolla.

Ferrari 296 GTB:n hinta karkaa reilusti kalliimmaksi. Ferrarin perushinta asettuu tehtaalla korkeammalle, ja Maranellon lisävarustelista nostaa hinnan Suomen kilvissä säännöllisesti pitkälti yli 400 000 euron.

Lopullinen valinta näiden kahden välillä ei perustu pelkkään järkeen. McLaren voittaa insinööritason keveyden, hiilikuiturakenteen ja aidon ohjaustuntuman osalta. Ferrari dominoi voimalla, pakoputkiston äänellä ja tunnepohjaisella vetovoimalla. Kuljettajan tehtäväksi jää päättää, arvostaako hän enemmän hydraulista tarkkuutta vai italialaista teatteria.