Ferrari Testarossa

Vuonna 1984 esitelty Ferrari Testarossa nousi välittömästi 1980-luvun autoteollisuuden ja muotoilun ikoniksi. Teknisesti auto edusti merkittävää kehitystä edeltäjästään 512 BBi -mallista, korjaten erityisesti sen lämpöongelmia ja ohjaamon tilanpuutetta. Pininfarinan suunnittelema, poikkeuksellisen leveä kori mahdollisti jäähdyttimien siirtämisen auton keulalta sen kylkiin. Tämä ratkaisu paitsi eliminoi ohjaamon kuumenemisen jäähdytysputkien kulkiessa sen ali, myös loi autolle sen tunnusomaiset sivuritilät, jotka ohjasivat ilmanvirtausta tehokkaasti ja vakauttivat autoa suurissa nopeuksissa.

Voimanlähteenä toimi 4,9-litrainen 180-asteinen V12-moottori, jota usein virheellisesti kutsutaan bokserimoottoriksi, vaikka kyseessä on laajakulmainen V-moottori. Neliventtiilitekniikalla varustettuna se tuotti 390 hevosvoimaa, mahdollistaen nollasta sataan -kiihtyvyyden alle kuudessa sekunnissa ja 290 km/h huippunopeuden. Testarossan aerodynamiikka oli aikansa mittapuulla erinomainen, ja sen ilmanvastuskerroin oli alhainen 0.36. Mekaaninen suorituskyky yhdistettynä avantgardistiseen muotoiluun sementoi sen aseman yhdenaikaisesti insinööritaidon taidonnäytteenä ja kulttuurisena symbolina.

• Moottoriratkaisu: Flat-12
• Iskutilavuus: 4.9L
• Maksimiteho: 390 hv
• Kiihtyvyys 0-100 km/h: 5.2 s
• Huippunopeus: 290 km/h